Paljon kaikkea tai ei juuri mitään, tunteet ja tosiasiat

Viime aikainen tilanne on saanut varmasti monen ajatukset seikkailemaan ihan sinne ja tänne. Näin on käynyt myös minulle, omana itsenäni, äitinä, mummuna, hyvinvointialan yrittäjänä ja joogaopettajana. Tuntuu, että tänään uskoo, että kaikki järjestyy eikä mitään huolta ole, toisena päivänä tilanne onkin aivan toinen ja ajatukset ovat jo laukanneet pitkällä eteenpäin ihan joka saralla ja huoli on kasvanut suureksi. Mutta onko kysymys tunteesta tässä hetkessä vai onko kaikki mielen valtaavat ajatukset faktaa?

Ole läsnä ja elä hetkessä

Tämä ei ole todellakaan mikään yksinkertainen juttu, etenkään nyt ja tässä, jossa pitää pystyä hoitamaan monia erilaisia asioita yhtäaikaa ja vielä samalla pohtia, miten ne tulevat vaikuttamaan jatkoon. Isot muutokset, joita olemme tässä hetkessä kokeneet, haastavat meitä isosti pitämään ajatukset juuri tässä hetkessä. Kuinka pystyä tähän ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy, aurinko paistaa ja päivä kerrallaan kohti parempaa.

Jos kehoa ei vahvista ja vetreytä, voi kohta olla huomaamattaan jäykkä ja heikko. Tämä sama koskee myös mieltämme. Oman mielen rauhoittaminen ja itselleen lempeästi puhuminen unohtuu helposti tämän hetken menossa. Jotta voimme sisäistää uusia tilanteita, tietoisuutta, havaita ja ymmärtää itsemme lisäksi myös muita, se vaatii kokemuksien kautta oppimista ja monesti myös hauraana olemista. Se saattaa myös vaatia jättämään taakse jotain aiempaa, jotta on mahdollista rakentaa uutta ja parempaa. 

Jooga on tässä hetkessä ehkä tärkeämpää kuin koskaan

Koin jonkun sortin tunteiden vuoristoradan eilen omaa joogaharjoitusta tehdessäni. Tunnustelin pitkästä aikaa todella tietoisesti oman kehon ja mielen kautta tosiasioita ja tunteita. Tosiasioiden lisäksi tunteet onkin tärkeää tunnistaa ja on hyvä havaita, että ne toimivat monesti moottorina toiminnalle, eivätkä aina ole mikään tulkinta todellisuudesta. Tosiasioita tiedostaessa, on hyvä käydä itsensä kanssa läpi, onko tässä todella kysymys tästä hetkestä vai jostain sellaisesta, joka on kauempana tai jolla ei ole väliä. Harjoitusta tunnustellessa ja omaa kehoa kuunnellessa muistin sanonnan, jonka kuulin tällä viikolla Jari Sarasvuon mojo morning ohjelmassa: Pitää rakastaa sitä mitä jo on ja vasta sen jälkeen voi lähteä hakemaan jotain suurempaa.  Samalla jäin oikein ihmettelemään miksen ole tehnyt tällaista harjoitusta useammin. 

Tunteet määräävät tässä hetkessä sen miltä todellisuus tuntuu. Arvomme taas sen, mikä on elämän todellinen laatu. Jooga puolestaan voi toimia tässä terapeuttisena toimintatapana ja sen kautta voi oppia löytämään mielen ja tunnetilojen sekä kehon ja hengityksen yhteyden. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin omien arvojen kautta.

Kaikkea hyvää tähän hetkeen, voi hyvin!
Kirsi

Kaikkeen ei tarvitse taipua

Kehopositiivisuus ja sen rinnalle tullut kehoneutraalius määritelminä ovat viime vuosina herättäneet jos jonkinlaista keskustelua monesta eri näkökulmasta. Joidenkin kirjoitusten mukaan kehopositiivisuuden tavoite on rakastaa omaa vartaloaan vaikka se ei vastaisi monien ihannoimaa kapeampaa mallia, kun taas kehoneutraaliuden periaate olisi yksinkertaisesti oman kehon hyväksyminen juuri sellaisena kuin se on. Voitaisiin jopa ajatella, että kehopositiivisuus tähtää kehon rakastamiseen ja kehoneutraaliudessa lähdetään arvostamaan sitä mitä kaikkea keho voi tehdä. Kehoneutraalius voisi siis perustua sekä kehon toimintoihin että ulkonäköön ja jopa kehoon liittyvään itsevarmuuteen.

Mitä näistä termeistä sitten käytetäänkin ja kuinka niitä ymmärretään, olisi tärkeää painottaa terveyttä sekä sitä miten arvostaa omaa kehoa kokonaisuutena ja kuinka pitää itsestään sekä kehostaan huolta.

Itselläni on aina ollut jonkunlaisia haasteita kehoon liittyvän itsevarmuuden kanssa. Harkitessani aikanaan joogan aloittamista mietin kyllä moneen kertaan, onko jooga ollenkaan minua varten. Vahva ja vankka kehoni ei ollut kovin liikkuvaa sorttia ja mitä olin joogeja nähnyt, he taas pääsivät jos jonkinlaisiin asentoihin. Kehonhuolto ei ollut koskaan oikein ollut minua varten tai ainakin luulin niin ja tunsinkin olevani jäykkääkin jäykempi. Halusin kuitenkin kokeilla, enkä antanut periksi. Aloitin joogan ja jatkoin sitä säännöllisesti toisen rakkaan harrastukseni, golfin rinnalla. Innostuin joogasta sitten niin, että hain jonkun ajan päästä joogaopettajakoulutukseen Villa Mandalaan. Heti koulutuksen alussa sain ensimmäisen kerran pienen ymmärryksen siihen suuntaan, että voin ja pystyn tekemään joogaharjoitusta juuri minulle sopivalla tavalla eikä minun tai liikkeideni tarvinnut näyttää samalta kuin muiden. Tosin isoin valo syttyi, kun tajusin koulutuksen aikana, ettei jooga olekaan pelkkää liikettä, vaan se on paljon suurempi kokonaisuus. Ennen koulutusta olin pitänyt omaa joogaharjoitustani pelkästään kehon harjoituksena ja nyt aloinkin löytää joogasta ja itsestäni jotain muutakin. Villa Mandala ja sen opettajat loivat uskoa niin kehooni kuin mieleenikin. Valmistuin ja pidin joogatunteja ensin vain ystävilleni. Vaikka sain tunneistani ihanaa palautetta ja tiesin, että olen valmis opettamaan muillekin, en jotenkin kokenut kuitenkaan olevani joogaopettajan ”mallinen”, mitä se sitten ikinä omassa päässäni tarkoittikin. Yllätyinkin suunnattomasti, kun sain haastattelukutsun ensimmäiseen ”oikeaan” opettajapestiini ja vielä tällä ”kehonmallilla” sain paikankin.

Iso kasvun hetki oman kehon itsevarmuuden kanssa oli se, kun pari vuotta sitten osallistuin BodyBalance koulutukseen. On nimittäin niin, että jotta koulutuksen läpäisee ja saa oikeudet ohjata sitä, tulee tehdä video omasta ohjauksestaan. Jännitin videota toki jo sen vuoksi, että muistanko ohjelman ja saanko tehtyä sen teknisesti oikein, mutta myös sen vuoksi, että minun piti itse myös katsoa se läpi, miltä se näyttää ja ehkä isoin pelkoni, miltä minä näytän siinä! Kuvauksen hoiti onneksi ystäväni, joten teknikaasta ei tarvinnut huolehtia, joka olisi tuonutkin vaan lisää paineita. Kun sain videon, menin yksin makuuhuoneeseen ja laitoin luurit korvilleni. En halunnut, että kukaan muu näkee tai kuulee sitä. Ajatella, että viisikymppinen ihminen voi olla näin pöllö. Olin kuitenkin ennen tuota videota ohjannut joogaa täysille saleille ja olivathan he kaikki jo nähdeet minut! Mutta minä en! Kun video alkoi, hyvä etten sulkenut silmiänikin… Hetken hengiteltyäni huomasin, että ohjaushan on selkeää ja kehon liikkeeni sellaisia, että niistä kyllä ymmärtää mistä on kysymys. Katsoin videon vielä pari kertaa uudestaan ja huomasin oppivani jotain lisää itsestäni sekä siitä mihin kehoni pystyy. Toki minua on kuvattu ennenkin, mutta ne ovat liittyneet jollain tavalla vuorovaikutusosaamiseen ja muuhun sen tyyppisiin koulutustilaisuuksiin, joissa videokuvaaminen oli jossain vaiheessa oikein muodikastakin. Muistan, että siihen aikaan olin huolissani enemmän siltä miltä kuulostin, kuin nyt vuosien jälkeen todellakin enemmän siitä, miltä näytän videolla.

Kuva L. Karlin Creative

Aikaa kuitenkin kului vielä tuon videon jälkeen, ennen kuin uskaltauduin videoimaan itseäni uudestaan. Olin jonkun aikaa jo haaveillut siitä, että voisin tehdä joogavideoita kaikkien ulottuville, Joogaa Ihan Kaikille. Edelleen minua tuntui kuitenkin estävän se, että mihin kaikkeen taivun, niin asanoiden, joogaliikkeiden, kuin omaan kehoon liittyvän itsevarmuuden osalta. Kuvasin muutaman videon ja tutustuin itseeni uudestaan niiden kautta. Muuten, jos et ole koskaan videointia itsestäsi tehnyt, niin suosittelen! Videolta näin itseni juuri sellaisena kuin olen. Positiivisena, helposti lähestyttävänä ja keholtani vahvana. Joo, näen myös ne asiat, joita ehkä voisi muuttaa, kuten vaikka vatsamakkarat, mutta hei, olen terve ja kehoni pystyy liikkumaan. Saan olla kiitollinen tästä ja huomata, ettei kaikkeen elämässä, eikä todellakaan jokaiseen asanaan ja liikkeeseen tarvitse taipua. Aina voi kuunnella itseään, omaa kehoa sekä mieltään ja tehdä myös harjoitusta itselleen sopivalla tavallaan!

Nyt Joogaa Ihan Kaikille -videoita löytyy YouTubesta jo reilu kolmekymmentä! Ja olen ylpeä itsestäni ja niistä kaikista! Tule mukaan!

Luettua:
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/c7e34e92-b864-4922-a062-75ce28272462
https://kotiliesi.fi/terveys/liikunta-ja-painonhallinta/parantaako-kehopositiivisuus-terveytta-asiantuntijat-vastaavat-kiisteltya-ilmiota-koskeviin-vaitteisiin/7

Pysy tiukkana, lantionpohja kuntoon

Äitiysliikunta-akatemian eilen olleella äitiysliikunnan jatkokurssilla muistuteltiin taas niin monista tärkeistä kehon asioista. Yksi niistä, erityisesti naisilla, on hyvinvoiva lantionpohja. Lantionpohjan lihaksiston hyvä kunto ilmenee kehossa muun muassa jäntevyytenä ja hyvänä ryhtinä.

Hyvinvoiva lantionpohjan lihaksisto voi tutkimusten mukaan osaltaan ehkäistä myös odotusajan ja synnytyksen jälkeisen ajan lantionseudun kipuja. Relaksiinihormoni löystyttää jo heti raskauden alkuvaiheessa lantion lihaksia, nivelsiteitä ja lihaskalvoja. Tämän takia lantionpohjan lihaksia on hyvä harjoittaa säännöllisesti niin raskauden aikana kuin myös heti synnytyksen jälkeenkin

Hyvässä kunnossa olevat lantionpohjanlihakset tukevat selkää ja auttavat hyvän ryhdin pitämisessä sekä vaikuttavat koko keskivartalon hyvinvointiin. Jos taas lantionpohja ei ole kunnossa saattaa seurauksena olla ikäviä vaivoja kuten virtsan karkailua, laskeumia, kiusallista alavatsan pömpötystä ja jopa seksuaalisen nautinnon katoamista. Mutta hei, ei kuitenkaan mitään hätää vaikket olisi vielä harjoitusta aloittanut. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

Voidaan ajatella, että lantionpohjanlihakset ovat niin kuin talon perustukset. Niiden täytyy olla kunnossa, että koko vartalon paino voi olla niiden päällä. Lantionpohjanlihakset toimivat selän ja keskivartalon vakauttajina ja osallistuvat muiden keskivartalon lihasten kanssa selkärangan ja lantion hallintaan. Lantionpohjalihasten heikkous voi näin ollen olla myös yksi syy lantion ja alaselän alueen kipuihin.

Lantionpohjan harjoittelu on hyvä aloittaa yksinkertaisesti lantionpohjan tunnistamisella ja edetä sen jälkeen lantionpohjalihasten harjoittamiseen. Lantionpohjaa on syytä harjoittaa monipuolisesti, sillä lantionpohjalihaksille tarvitaan niin kesto-, nopeus- kuin maksimivoimaa. Erilaisissa arjen tilanteissa tarvitaan näitä kaikkia. Kestovoimaa tarvitaan muun muassa pidättämiseen ja nopeusvoimaa esimerkiksi aivastus sekä nauramistilanteissa ja maksimivoimaa muun muassa raskaita taakkoja nostettaessa.

Perusrakenteiden ominaisuudet ovat meillä perinnöllisiä, mutta lantionpohjan lihasten kuntoa voi ylläpitää ja vahvistaa säännöllisellä harjoittelulla. Kun lihaksistosta pidetään huolta läpi elämän, niin ikääntyneenäkään ei tarvitse kärsiä heikon lantionpohjan aiheuttamista vaivoista. Ja kun lantionpohjalihakset ovat vahvat ja hyvinvoivat, voit kantaa itseäsi itsevarmasti ja niin, että jokainen ympärilläsi huomaa loistosi.

Kaiken keskellä on tärkeää muistaa, että lihasten harjoittamisen lisäksi myös rentouttaminen on erityisen merkityksellistä. Hyviä rentoutusmismenetelmiä lantionpohjaan ovat muun muassa pallon päällä istuminen ja muun muassa syväkyykky ja selinmakuulla perhosjalat.

Jos haluat tulla mukaan 2-12 kuukautisen vauvan kanssa harjoittamaan ja rentouttamaan lantionpohjanlihaksiasi, ilmoittaudu Joogaa ihan Kaikille Äidin ja Vauvan joogakurssille. Kolmen kerran kurssi pidetään Helsingin Punavuoressa joulukuussa. Halutessasi voit varata myös henkilökohtaisen ajan tai kerätä oman naisporukan kasaan ja räätälöidään teille sopiva yhteinen harjoitus. Kysy lisää kirsi@energiaaarkeen.fi

Voi osallistua myös Pysy Tiukkana – haasteeseen ja saat Bailamaman ilmaiset lantionpohjalihasten treeniohjeet.

Pysy tiukkana ja muista, että sinä olet tärkein ja ainutlaatuinen. Ilman sinua, ei maailmakaan olisi sellainen kuin se nyt on!

Energiaa ja iloa viikkoon,
Kirsi

Lähteet: Bailamama, Pysy Tiukkana ja Bailamama, Venus kuntoon

Jotta rakentuu parempaa, pitää rikkoa vanhaa!

Oletko koskaan kokeillut yinjoogaa? Näin alkoi tänä aamuna Stronghold valmennusyritykseltä saamani sähköposti. Mielenkiinnolla jatkoin lukemista ja huomasin, että kirjoittajan ajatukset herättelivät minua ajattelemaan syvemmin yinjoogan taustaa.

Elämässämme on yiniä ja yangia. Yin ja Yang teoria on syntynyt vanhojen kiinalaisten filosofien parissa ja teoria määrittelee sitä, kuinka eri puolet liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Millä tahansa asialla on etupuoli, on sillä myös takapuoli, kuten yö ja päivä sekä kylmä ja kuuma. Yinjooga on joogamuoto, jossa keskitytään viemään pois kehon ja mielen kireyksiä pitkäkestoisilla asennoilla. Perinteinen, Yangjooga puolestaan on dynaamista, enemmän lihaksiin pohjautuvaa joogaa. Molemmille näille harjoituksille on paikkansa, kuten yölle ja päivälle. Mitä kehomme milloinkin toivoo, sitä tulee kuunnella ja toteuttaa.

Yinharjoitusten rauhalliset ja pitkäkestoisset asanat venyttävät sidekudoksia ja avaavat kehoa. Asanoissa viivytään meditatiivisesti tarkkaillen niin omaa kehoa kuin mieltäkin. Harjoituksessa on vahvasti läsnä joogan määritelmä ”jooga on mielen liikkeiden pysäyttämistä” ja harjoituksen aikana tämän tunteen löytäminen sekä pysähtyminen itsensä äärelle on jo harjoitus sinänsä. Yinjoogassa kaikki asanat eivät ole aina niin miellyttäviä ja hyvin voi olla, että joudut itse haastamaan mieltäsi ja opettelemaan tämän harjoituksen kautta ihan vain olemisen taitoa.

Aamulla saamassani viestissä tunnusteltiin asiaa hyvin saman lailla ja kirjoitettiin, että yintreenin jälkeisenä päivänä tuntuu aina hyvältä, mutta heti harjoituksen jälkeen keho voi tuntua jopa hauraalta ja haavoittuvaiselta. Tämä tunne tulee kärjistetysti siitä, että hetkellisesti harjoituksessa sidekudokset ikään kuin vedetään auki normaalista, nykyinen rakenne hellästi ja hallitusti rikotaan, jota keho voi korjata itsensä paremmaksi.

Jos kehoa ei vahvista ja vetreytä, voi kohta olla huomaamattaan jäykkä ja heikko. Tämä sama koskee myös mieltämme. Oman mielen rauhoittaminen ja itselleen lempeästi puhuminen unohtuu helposti nykypäivän menossa. Jotta voimme sisäistää tietoisuutta, havaita ja ymmärtää itsemme lisäksi myös muita, se vaatii kokemuksien kautta oppimista ja monesti myös hauraana olemista. Ehkä myös rikkomaan ja jättämään taakse jotain aiempaa, jotta on mahdollista rakentaa uutta ja parempaa.

Valoa sunnuntaihin toivottaen,
Kirsi