Kaikkeen ei tarvitse taipua

Kehopositiivisuus ja sen rinnalle tullut kehoneutraalius määritelminä ovat viime vuosina herättäneet jos jonkinlaista keskustelua monesta eri näkökulmasta. Joidenkin kirjoitusten mukaan kehopositiivisuuden tavoite on rakastaa omaa vartaloaan vaikka se ei vastaisi monien ihannoimaa kapeampaa mallia, kun taas kehoneutraaliuden periaate olisi yksinkertaisesti oman kehon hyväksyminen juuri sellaisena kuin se on. Voitaisiin jopa ajatella, että kehopositiivisuus tähtää kehon rakastamiseen ja kehoneutraaliudessa lähdetään arvostamaan sitä mitä kaikkea keho voi tehdä. Kehoneutraalius voisi siis perustua sekä kehon toimintoihin että ulkonäköön ja jopa kehoon liittyvään itsevarmuuteen.

Mitä näistä termeistä sitten käytetäänkin ja kuinka niitä ymmärretään, olisi tärkeää painottaa terveyttä sekä sitä miten arvostaa omaa kehoa kokonaisuutena ja kuinka pitää itsestään sekä kehostaan huolta.

Itselläni on aina ollut jonkunlaisia haasteita kehoon liittyvän itsevarmuuden kanssa. Harkitessani aikanaan joogan aloittamista mietin kyllä moneen kertaan, onko jooga ollenkaan minua varten. Vahva ja vankka kehoni ei ollut kovin liikkuvaa sorttia ja mitä olin joogeja nähnyt, he taas pääsivät jos jonkinlaisiin asentoihin. Kehonhuolto ei ollut koskaan oikein ollut minua varten tai ainakin luulin niin ja tunsinkin olevani jäykkääkin jäykempi. Halusin kuitenkin kokeilla, enkä antanut periksi. Aloitin joogan ja jatkoin sitä säännöllisesti toisen rakkaan harrastukseni, golfin rinnalla. Innostuin joogasta sitten niin, että hain jonkun ajan päästä joogaopettajakoulutukseen Villa Mandalaan. Heti koulutuksen alussa sain ensimmäisen kerran pienen ymmärryksen siihen suuntaan, että voin ja pystyn tekemään joogaharjoitusta juuri minulle sopivalla tavalla eikä minun tai liikkeideni tarvinnut näyttää samalta kuin muiden. Tosin isoin valo syttyi, kun tajusin koulutuksen aikana, ettei jooga olekaan pelkkää liikettä, vaan se on paljon suurempi kokonaisuus. Ennen koulutusta olin pitänyt omaa joogaharjoitustani pelkästään kehon harjoituksena ja nyt aloinkin löytää joogasta ja itsestäni jotain muutakin. Villa Mandala ja sen opettajat loivat uskoa niin kehooni kuin mieleenikin. Valmistuin ja pidin joogatunteja ensin vain ystävilleni. Vaikka sain tunneistani ihanaa palautetta ja tiesin, että olen valmis opettamaan muillekin, en jotenkin kokenut kuitenkaan olevani joogaopettajan ”mallinen”, mitä se sitten ikinä omassa päässäni tarkoittikin. Yllätyinkin suunnattomasti, kun sain haastattelukutsun ensimmäiseen ”oikeaan” opettajapestiini ja vielä tällä ”kehonmallilla” sain paikankin.

Iso kasvun hetki oman kehon itsevarmuuden kanssa oli se, kun pari vuotta sitten osallistuin BodyBalance koulutukseen. On nimittäin niin, että jotta koulutuksen läpäisee ja saa oikeudet ohjata sitä, tulee tehdä video omasta ohjauksestaan. Jännitin videota toki jo sen vuoksi, että muistanko ohjelman ja saanko tehtyä sen teknisesti oikein, mutta myös sen vuoksi, että minun piti itse myös katsoa se läpi, miltä se näyttää ja ehkä isoin pelkoni, miltä minä näytän siinä! Kuvauksen hoiti onneksi ystäväni, joten teknikaasta ei tarvinnut huolehtia, joka olisi tuonutkin vaan lisää paineita. Kun sain videon, menin yksin makuuhuoneeseen ja laitoin luurit korvilleni. En halunnut, että kukaan muu näkee tai kuulee sitä. Ajatella, että viisikymppinen ihminen voi olla näin pöllö. Olin kuitenkin ennen tuota videota ohjannut joogaa täysille saleille ja olivathan he kaikki jo nähdeet minut! Mutta minä en! Kun video alkoi, hyvä etten sulkenut silmiänikin… Hetken hengiteltyäni huomasin, että ohjaushan on selkeää ja kehon liikkeeni sellaisia, että niistä kyllä ymmärtää mistä on kysymys. Katsoin videon vielä pari kertaa uudestaan ja huomasin oppivani jotain lisää itsestäni sekä siitä mihin kehoni pystyy. Toki minua on kuvattu ennenkin, mutta ne ovat liittyneet jollain tavalla vuorovaikutusosaamiseen ja muuhun sen tyyppisiin koulutustilaisuuksiin, joissa videokuvaaminen oli jossain vaiheessa oikein muodikastakin. Muistan, että siihen aikaan olin huolissani enemmän siltä miltä kuulostin, kuin nyt vuosien jälkeen todellakin enemmän siitä, miltä näytän videolla.

Kuva L. Karlin Creative

Aikaa kuitenkin kului vielä tuon videon jälkeen, ennen kuin uskaltauduin videoimaan itseäni uudestaan. Olin jonkun aikaa jo haaveillut siitä, että voisin tehdä joogavideoita kaikkien ulottuville, Joogaa Ihan Kaikille. Edelleen minua tuntui kuitenkin estävän se, että mihin kaikkeen taivun, niin asanoiden, joogaliikkeiden, kuin omaan kehoon liittyvän itsevarmuuden osalta. Kuvasin muutaman videon ja tutustuin itseeni uudestaan niiden kautta. Muuten, jos et ole koskaan videointia itsestäsi tehnyt, niin suosittelen! Videolta näin itseni juuri sellaisena kuin olen. Positiivisena, helposti lähestyttävänä ja keholtani vahvana. Joo, näen myös ne asiat, joita ehkä voisi muuttaa, kuten vaikka vatsamakkarat, mutta hei, olen terve ja kehoni pystyy liikkumaan. Saan olla kiitollinen tästä ja huomata, ettei kaikkeen elämässä, eikä todellakaan jokaiseen asanaan ja liikkeeseen tarvitse taipua. Aina voi kuunnella itseään, omaa kehoa sekä mieltään ja tehdä myös harjoitusta itselleen sopivalla tavallaan!

Nyt Joogaa Ihan Kaikille -videoita löytyy YouTubesta jo reilu kolmekymmentä! Ja olen ylpeä itsestäni ja niistä kaikista! Tule mukaan!

Luettua:
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/c7e34e92-b864-4922-a062-75ce28272462
https://kotiliesi.fi/terveys/liikunta-ja-painonhallinta/parantaako-kehopositiivisuus-terveytta-asiantuntijat-vastaavat-kiisteltya-ilmiota-koskeviin-vaitteisiin/7

Golfin harrastajasta joogaopettajaksi

Mailapelit ovat kulkeneet aina elämässäni mukana, mutta jotenkin silti sivuosassa muiden harrastusten ohella. Lapsena pelasin pihalla sulkkista serkkujen kanssa ja kahdeksankymmentäluvulla squash tuli elämääni. Niin ja onhan sitä tennistäkin tullut kokeiltua. Mistään näistä en ole koskaan kuitenkaan innostunut niin, kuin golfista, johon tutustuin vähän niinkuin suvun painostuksesta reilut kymmenen vuotta sitten.

Ensimmäiset vuodet olin golfin suhteen melko lailla ”perässä vedettävä”, enkä juuri pelannut kuin pakolliset suvun kesken pidettävät kisat. Sitten elämä vei pariksi vuodeksi ulkomaille ja golfbägi lähti muuttokuormassa mukaan. Kierroksia alkoi kertyä, mutta ymmärrys siitä, kuinka tätä peliä tulisi harjoittaa oli kyllä melkolailla nolla. Green Card kurssin jälkeen en ollut mitään opetusta ottanut, vaan antanut pelkästään mailojen viedä peliäni.

Sitten yhtenä päivänä Thaimaassa, jossa pari talvea asuimme, tuli pelatun kierroksen jälkeen puheeksi, että yhdellä rangella on todella ammattitaitoinen ja mukava sveitsiläinen golfpro Tyrone Renggli. Kukaan peliporukastamme ei kuitenkaan ollut hänen luonaan vielä käynyt. Itse innostuin tästä uutisesta todella paljon, vaikken oikein siinä hetkessä edes ymmärtänyt miksi. Matkasin jo seuraavana päivänä hänen luokseen ja jo ensimmäisen oppitunnin jälkeen koin jonkin sortin herätyksen tähän lajiin. Halusin aloittaa lajiharjoittelun kehittyäkseni golfissa ja treenit jatkuivatkin Thaimaassa Tyronen kanssa. Golfista tuli mielekästä ja varsinkin draiveissa tunsin kehittyväni tosi nopeasti. Vastaan tuli kuitenkin sitten aika, jolloin Suomeen palaamisen hetki koitti. Paluu harjoittelun pariin vei Suomessa jos jonkin aikaa, vaikka Tyrone lähtiessäni suositteli heti olemaan yhteydessä Pegon Toni Karjalaiseen  ja jatkamaan harjoittelua hänen kanssaan.

Kuvassa ensimmäinen golf opettajani Tyrone Renggli ja minä.

Koitin ylläpitää lihaskuntoa saliharjoittelulla ja jostain ihmeellisestä syystä keksin palata kymmenien vuosien takaiseen juoksuharjoittelun, vaikkei kumpikaan edellä mainituista ole ollut koskaan minulle mitenkään parasta herkkua. Kesällä suuntasin takaisin golfkentälle ja jätin niin juoksun kuin saliharjoittelunkin. Jossain näin sitten kirjoituksen joogan merkityksestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tutkittuani asiaa lisää, päätin lähteä kokeilemaan. Ensin vähän mietitytti, että onkohan jooga minun lajini millään tavalla, kun olen rakenteeltani vankka enkä todellakaan mitenkään akrobaattinen. Onnekseni ryhmä, jossa aloitin joogaharjoittelun, oli sellainen, ettei siellä tarvinnut kokea paineita. Vaan kaikki tuntuivat olevan hyvin samantapaisessa tilanteessa, jossa etsivät lajiharjoittelulleen joogasta tukea. Huomasin jo muutaman kerran jälkeen, että joogasta oli golfharrastukseeni ja muuhunkin hyvinvointiini monenlaista hyötyä. Tunsin, että harjoitus auttoi avaamaan rintarankaa ja vähentämään lapaseudun kireyttä, joista olin jo jonkun aikaa kärsinyt. Golf, kuten muutkin mailapelit, tuovat keholle hyvin yksipuolista harjoittelua, kummalta puolelta sitten pelaatkin. Tähän jooga toi heti myös apuja ja tunsin kuinka kehon puolet alkoivat tulla tasapainoisemmiksi. Hengitysharjoitukset auttoivat minua keskittymään ja tuomaan jollain tavalla myös suvaitsevaisuutta itseäni kohtaan. Pian jooga-asanat alkoivatkin tuntua omilta ja pikkuhiljaa aloin harjoittelemaan myös kotona oman kehon painolla tehtävää dynaamista joogaa sekä tutustuin astanga joogaan. Hyvin nopeasti huomasin lihaskunnon ja kehon kannattelun parantuvan sekä vartalon kierron ja tasapainon kehittyvän. Golf tuntui sinä kautena kehossa paremmalta kuin koskaan, joten päätin palata lajiharjoitteluun ja ilmoittauduin Pegon talvikurssille Tonin oppiin. 

Kun todella innostun jostain, niin lähden siihen sitten aina täysillä mukaan. Niin kävi golfin suhteen ja niinhän siinä kävi sitten myös joogankin suhteen. Lähdin tutustumaan joogaan syvemmin ja hain joogaopettajakoulutukseen. Silloin ajattelin koulutuksen olevan vain oman joogaharjoitukseni kehittämistä varten, enkä todellakaan ajatellut, että joskus tekisin joogaopetusta päätyönä. 

Nyt olen saanut jo joitain vuosia opettaa joogaa monien lajien harrastajille ja viime kesänä myös Range Jooga -ajatuksella Keimola Golfin jäsenille. Tänä keväänä pääseen ohjaamaan joogaharjoitusta myös muiden mailapelien harrastajille, Suomen suurimpaan mailapeliseuraan Smash ry:lle, jossa alkaa maaliskuun alusta mailapelaajille suunnattu ja teemoitettu kurssi.

Oma golf harrastukseni jatkuu ja  joogasta on ollut minulle iso apu golfissa kehittymiseen niin kehonhallinnan kuin henkisen puolenkin osalta. Kannustan kehon ja mielen harjoittelun lisäksi käymään myös ohjatussa lajihajoittelussa, mikäli omassa pelissään haluaa oikeasti kehittyä. Itsekseen pelailemalla toki pärjää, mutta pelin voi tehdä itselleen paljon mukavammaksi, kun tietää mitä oikeasti pitäisi tehdä. Ja vielä kun muistaa pitää omasta kehostaan ja mielestään huolta sekä huomioida oman kehon toiveet niin päivien kuin harrastustenkin suhteen, tekee parasta juuri itselleen!

Iloa harrastuksiin, Kirsi

Kuva L. Karlin Creative

Tärkeintä on pitää itsestään huolta, kulkee sitten trendien mukana tai ei

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin voidaan katsoa koostuvan pääasiallisesti levosta, liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä, sinun omasta energiastasi.

Kuva L.Karlin Creative

Asiantuntijat ovat ennustaneet, että tänä vuonna nousevat hyvinvointitrendit ovat aiempaa riisutumpia ja lempeämpiä sekä ne kannustavat entistä enemmän mielen ja kehon huomioimiseen. Vuoden alussa ilmestyneessä Sport lehdessä julkaistiin asiantuntijoiden arvio siitä, millaiset trendit hyvinvointirintamalla ovat nousussa.

Finterveys-tutkimuksesta on selvinnyt, että joka neljäs yli 30-vuotiaasta suomalaisesta kokee nukkuvansa liian vähän. Univajeesta on tullut maailmanlaajuinen ongelma ja nyt unen ympärille on alkanut rakentua jo business. Tarjolla on muun muassa ohjattua nukkumista ja jopa unilomia. Riittävän unen saamisen osalta voimme tehdä itsekin työtä, vaikka monet taitavat mieluummin etsiä syitä muualta huonosti nukkumiseen, kuin omista elämäntavoistaan. Sport-lehden artikkelissa unilääkäri Henri Tuomilehto sanoo, että uni pitää rutiineista. Olisikin hyvä pitää huolta säännöllisistä nukkuumaanmenoajoista, ruokailuista, liikkumisesta sekä rentoutumisesta.

Levon ja unen lisäksi yksi tärkeimmistä vuoden 2020 hyvinvointitrendeistä on treenaaminen kehoa kuunnellen. Harjoituksista jätetään pois suoritusta mittaava laitteisto ja jos on jo ehtinyt unohtua miten kehoa kuunnellaan ja sen toiveen mukaan liikutaan, niin opetellaan siihen uudestaan. Muita nousevia trendejä ovat yksin treenaaminen ja kotiharjoittelu. Aikuisväestön liikuntaa selvittänyt tutkimus paljasti, että suomalaisista noin 66 prosenttia liikkuu yksin.  Liikuntalajien kärkeen Sport-lehden mukaan onkin nousseet kävely, saliharjoittelu ja pyöräily. Kotona harjoittelu taas saattaa monille olla helppo aloitus, jos liikkumisessa vaikeinta on juuri lähteminen tai sopivien liikuntapaikkojen ja -aikojen löytäminen. Teknologia mahdollistaa jo todella monenlaisen kotiharjoittelun ja kotiharjoitteluun kannustaa varmasti osaltaan myös muuttunut työympäristö kuten etätyö, pitkät työpäivät ja matkustyö. Lue lisää hyvinvointitrendeistä Sport-lehti 01/2020 ja Helsingin Sanomien artikkelista.

Jooga on yksi niistä lajeista, josta on mahdollista löytää monella tapaa edellä mainittuja tutkimusten mukaan nousussa olevia hyvinvointitrendejä. Joogaa harjoittamalla on mahdollisuus tutustua niin omaan kehoon kuin mieleenkin ja kuunnella mielen ja kehon toiveita sekä toimia ja liikkua juuri sen mukaan. Läsnäolemisen tärkeää taitoa ja tässä hetkessä olemista on mahdollista myös harjoittaa joogan avulla. Joogaharjoituksista löydät niin dynaamisempaa kuin levollisempaa liikettä sekä mielenrauhaa. Itse koen, että oma joogaharjoitukseni kehittyy erityisesti sillä, että tutustun erilaisiin tunteihin sekä eri opettajien tunteihin ja löydän näin ne harjoitukseen liittyvät asiat, jotka minulle tuntuvat parhaimmilta ja omaa kehoani sekä mieltäni palvelevilta. Kannustan kokeilemaan avoimin mielin eri joogatyylejä ja käymään eri opettajien tunneilla. Joogaharjoitus on aina kunkin oma harjoitus, tekee sitä sitten ryhmässä tai yksin. Jos et ole vielä tutustunut joogaan ja/tai kotiharjoittelu on sinulle sopivaa, niin tutustu ihmeessä Joogaa Ihan Kaikille YouTube kanavan kautta harjoituksiin.

Kuljet sitten trendien mukana tai et, niin nukkumisesta ja riittävästä levosta, palautumisesta on syytä pitää huolta, kuten myös sinulle sopivasta ravinnosta ja liikunnasta. On tärkeää myös huomata, että päivät ovat erilaisia ja kehon on hyvä saada vastapainoa myös sille tekemiselle, josta päivä muuten kostuu. Välillä voi vain olla, toisena päivänä keho taas tarvitsee aktiviisemman harjoituksen.

Iloa päivääsi,
Kirsi